– Se on totta. Isäni muistaa erittäin hyvin sen illallisen ja sen päivän, jolloin isoisäni ja Enzo Ferrari riitelivät.

Vuonna 1991 syntynyt Ferruccio Lamborghini II on design-konglomeraatin johtajan Tonino Lamborghinin poika ja ikonisen Ferruccio Lamborghinin (1916–1993) pojanpoika.

Emilia-Romagnassa, Bolognan kaupungin lähellä, Sant’Agatan alueella perustettu ja toimiva Lamborghini on kuulunut jo liki 30 vuotta Volkswagen-konsernin alaisen Audin omistukseen, ja Lamborghinin suku itse myi autonvalmistajan jo 1970-luvulla pois. Merkin perintö ja perinne elävät kuitenkin alueella vahvoina.

Se elää myös Ferruccio Lamborghini

Se elää myös Ferruccio Lamborghini II:ssa. Kilpamoottoripyöräilijänä siipiään nuorempana kokeillut Ferruccio on tänä päivänä Tonino Lamborghini -yrityksen varatoimitusjohtaja. Vasemman käden ranteesta löytyy Lamborghini-automerkin vaakuna tatuoituna.

– Jos tiivistetään sitä, mitä siihen aikaan oli meneillään. Isoisäni Ferruccio oli teollisuusmiehenä jo varsin vakiintunut hahmo, koska hän oli jo lanseerannut traktorit sekä Lamborghinin lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät. Koko konsernissa oli 1960-luvun alussa melkein tuhat työntekijää. Suurin osa komponenteista valmistettiin talon sisällä, ja tämä oli asia, josta isoisäni oli erittäin ylpeä. Hän ei siis ollut kuka tahansa rivimies, vaan hyvin tärkeä henkilö, Ferruccio Lamborghini valottaa tilannetta 1960-luvun alussa.

– Tietenkään hän ei ollut niin tärkeä eikä pitänyt niin suurta melua kuin Ferrari, joka oli kokonsa puolesta pienempi kuin isoisäni yritys. Mutta tietysti urheiluautojen ja kilpa-ajojen ansiosta Ferrarin hohde oli uskomattoman vahva, Ferruccio Lamborghini sanoo.

Miten kiista Ferrarin kytkimestä

Miten kiista Ferrarin kytkimestä ja Enzon kanssa käydystä tapaamisesta tarkalleen ottaen eteni?

– Yritystensä menestyksen ansiosta isoisäni alkoi tietysti nauttia elämästä, ja hänen intohimoihinsa kuuluivat ylelliset autot. Niinpä useiden Alfa Romeoiden ja Maseratin jälkeen hänellä oli myös kaksi Ferrari 250 GT:tä – yksi hänelle itselleen ja yksi isoäidilleni, Lamborghini kertoo.

– Siihen aikaan oli melko tavallista, että varakkaat omistajat tapasivat ja ajoivat sitä, mitä nykyään kutsutaan laittomiksi katukilpailuiksi öisin. Usein he tapasivat juuri Bolognan ulkopuolella ajaakseen Firenzeen ja takaisin. Ensin takaisin ehtivä oli sitten voittaja, Ferruccio kertoo.

– Monesti isoisäni pärjäsi hyvin, mutta samalla auton kytkin aiheutti ongelmia. Isoisäni katsoi moottoria ja huomasi, että käytännössä sama kytkin, jota hän käytti traktorissaan, sopisi Ferrarin moottoriin. Hän teki muutoksen, vaihtoi autoon traktorin kytkimen ja huomasi, että yhtäkkiä ongelmat katosivat.

– Tähän kun lisätään se tosiasia, että isoisäni tiesi, kuinka paljon hän pystyi vetämään välistä traktorien varaosissa ja oli tietoinen siitä, kuinka paljon fiksummin Ferrari voisi toimia ja miten paljon Ferrari voisi veloittaa varaosista…, Ferruccio hymyilee.

– Hän sanoi, että ehkä on parempi jutella Enzo Ferrarin kanssa. Isoisäni oli arvioinut, ettei hän ole mikä tahansa riviasiakas ja että tuosta yhteistyöstä voisi syntyä synergiaetuja.

– No, se kuuluisa tapaaminen tapahtui, eikä keskustelu mennyt hyvin. Enzo Ferrari oli todennut isoisälleni, että ”Lamborghini, tämä johtuu siitä, ettet osaa ajaa autollani. Ehkä osaat ajaa traktoreitasi, joten pysy traktoreissasi.”

– Aika pahasti sanottu tuolla tavalla, ja hän myös ilmeisesti nauroi isoisälleni, Ferruccio Lamborghini kertoo.