Taas on tullut aika – nimittäin siirtää kelloja. Monien parjaaman mutta edelleen voimassa olevan EU-direktiivin mukaisesti viisareita liikutetaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello neljältä.

Se, kumpaan suuntaan kelloa milloinkin siirretään, aiheuttaa monille päänvaivaa. Yksinkertaisesta kahden k:n muistisäännöstä saattaa kuitenkin olla apua: kelloa siirretään aina kesää kohti. Syksyllä kesä on jo taakse jäänyttä elämää, joten viisareita siirretään taaksepäin, kun taas keväällä se on vasta edessä, joten kellot kääntyvät eteenpäin. Kelloja siis siirretään aina tunnilla siihen suuntaan, jossa kesä on lähempänä.

Viisareita lykätään syksyisin taaksepäin aina lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Vastavuoroisesti keväällä niitä siirretään eteenpäin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina. Talviaikaan siirryttäessä kelloja siirretään kello 4:stä kello 3:een, kesäaikaan siirryttäessä kello 3:sta kello 4:ään.

Suomi on kannattanut jo pitkään

Suomi on kannattanut jo pitkään kellojen siirtämisestä luopumista. Niin kauan kuin EU:n direktiivi on voimassa, mikään jäsenvaltioista ei voi omalla päätöksellään luopua kellojen siirtämisestä, sillä se edellyttäisi kesäaikadirektiivin kumoamista. Siitä taas päättävät EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti yhdessä.

Euroopan komissio ehdotti jo vuonna 2018, että kesäaikadirektiivi kumottaisiin ja EU:ssa luovuttaisiin kellojen siirtelystä. Parlamentti äänesti keväällä 2019 viisareiden siirtelyn lopettamisen puolesta, jonka oli määrä tapahtua vuonna 2021. Ehdotus jäi kuitenkin jumiin päättävien elinten rattaisiin, ja se odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä.

Suomessa kesä- ja talviajan vuorottelua on noudatettu vuodesta 1981 lähtien.