Kotimaan ja ulkomaiden uutispalvelu
Elina Pylkkänen siirtyi lokakuussa ministeriöstä ammattijärjestön ekonomistiksi. Nyt hän kertoo, miten Suomen työttömyyttä on vuosikaudet hoidettu väärin.
Ekonomisti Elina Pylkkänen on todellinen talouden moniottelija. Taloustieteen tohtori on työskennellyt niin Suomen kuin Ruotsin valtiovarainministeriössä, talousjärjestö OECD:ssä ja tutkimuslaitos Laboressa.
Valtaosan nykyisestä vuosikymmenestä Pylkkänen on viettänyt Senaatintorin kupeessa työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alivaltiosihteerinä. Pöydällä olivat työvoimapoliittiset uudistukset. Maamme synkkää työttömyystilannetta Pylkkäsellä on siis ollut aikaa pohtia, ja siitä hänellä on selvä näkemys:
Poliitikot hakkaavat päätään seinään. Mitään muuta ei keksitä kuin kiristää työttömien ruuvia.
– Jos tällainen passiivinen kannustinpolitiikka eli keppi ja porkkana toimisivat, meillä ei olisi tällaista työttömyystilannetta, jonka näemme nyt, hän sanoo.
Enää Pylkkänen ei suinkaan puhu virkamiehen suulla, sillä lokakuun alusta alkaen taloustieteilijä on pukenut ylleen OAJ:n pääekonomistin viitan. Tuoreen urasiirtymän aikana on ilmestynyt myös tietokirja Selviytyvän Suomen suunta (2026), johon Pylkkänen kirjoitti reilun 60 sivun edestä tieteellistä tilitystä Suomen työttömyysongelmasta.
Suomen työttömyysaste on paraikaa noin 10 prosenttia. Tästä peräti 80 prosenttia on rakenteellista, pitkäaikaista työttömyyttä. Todellisuudessa työttömien määrä on tätäkin karumpi, Pylkkänen ajattelee. Suomen osallistumisaste, eli kuinka iso osa työikäisestä väestöstä osallistuu työmarkkinoille työllisenä tai työttömänä, on muita Pohjoismaita matalampi.
Jos verrataan suomalaista ja ruotsalaista viisikymppistä, suomalaisella on jäljellä noin 10 vuotta vähemmän terveitä ikävuosia, sanoo Pylkkänen. Jos Pylkkäsen haastatteluiden ja kirjakatkelman perusteella pitäisi päätellä taloustieteilijän lempimaa, se olisi Tanska. Sen verran usein hän puhuu henkisen naapurimaamme ”joustoturvamallista”.
Tanskassa työttömyys otetaan tosissaan ja sen hoitamiseen ohjataan eri tavalla resursseja kuin Suomessa. Mallin kolme kulmakiveä ovat heikompi irtisanomissuoja, suurempi työttömyyskorvaus kaikille ja aktiivisempi työvoimaviranomainen. Periaatteena on, että työttömästä otetaan aktiivisesti heti koppi.
