Suomen tähtiampuja Aleksi Leppä voitti Kairossa kaksi kultaa ja pronssin 300 metrin kiväärilajien MM-kisoissa. Leppä on nyt voittanut maailmanmestaruuden kaikissa kolmessa 300 metrin kiväärilajissa, mikä on hänen mukaansa ainutlaatuinen saavutus. Olympiapaikka on silti vaikean työn takana, sillä 300 metrin laji ei kuulu olympiaohjelmaan ja hänen on kilpailtava Dohan MM-kisoissa marraskuussa.

Lepän vuosikulut kilpailemisesta ovat 50 000–70 000 euroa, ja hän toivoo mestaruuksien auttavan myös taloustilanteessa. Suomen tähtiampuja Aleksi Leppä saavutti Kairossa päättyneissä 300 metrin kiväärilajien MM-kisoissa kaksi kultaa ja pronssin. Samalla hän täydensi harvinaisen saavutuksensa: Leppä on nyt voittanut maailmanmestaruuden kaikissa kolmessa 300 metrin kiväärilajissa.

Haminan Ampumaseuraa edustava Leppä voitti asentokilpailun ja makuukilpailun maailmanmestaruudet sekä saavutti vakiokiväärissä pronssia. Jo vuoden 2018 Changwonin MM-kisoissa hän voitti kaksi mestaruutta.

Väittäisin että olen ainoa henkilö

– Väittäisin, että olen ainoa henkilö maailmassa, jolla on maailmanmestaruudet 300 metrin joka lajista, Leppä arvelee.

Maanantain makuukilpailu oli todellinen jännitysnäytelmä. Kilpailun kärkikolmikko ampui saman tuloksen 597. Suomalaisella oli kuitenkin enemmän napakymppejä (37) kuin hopeaa vieneellä Slovenian Robert Markojalla (32) ja pronssin saaneella Sveitsin Pascal Bachmann-Sentillä (24).

– Kun ammuin viimeiseen viiteen laukaukseen kolmannen ysini, olin aivan varma, että siihen meni mitali. Ammuin viimeisen sarjani melko nopeasti, ja lopetettuani olin tuloksissa vasta kolmantena. Sitten vain katselin tulosseurantaa ja huomasin lopulta voittaneeni, Leppä kertaa kisaa.

Viime vuoden MM-kisoissa peräti viisi

– Viime vuoden MM-kisoissa peräti viisi ampujaa ampui saman tuloksen 597. Silloin jäin viidenneksi, koska minulla oli viisikosta vähiten napakymppejä. Tällä kertaa homma meni näin päin.

Lepän matka maailmanmestariksi on ollut vuoden 2024 Pariisin olympialaisista lähtien vaikea. Hänen isänsä Marko Leppä menehtyi sairauskohtaukseen lentokoneessa matkalla Ranskaan seuraamaan poikansa olympiadebyyttiä.

– Varsinkin viime vuosi oli vaikea henkilökohtaisella tasolla. En voi sanoa, että ammuntani oli huonoa, mutta olin koko ajan pisteen kahden päässä finaalista tai 300 metrillä pisteen päässä mitalista. Minulla oli myös vähän ongelmia ampuma-asentojen kanssa.

– Varmasti sillä oli merkitystä, ettei isä ollut enää mukana auttamassa. Hän teki paljon töitä taustalla ja hoiti monia asioitani. Hänen poismenonsa jätti ison aukon.