Kotimaan ja ulkomaiden uutispalvelu
HIFK:ssa mättää moni asia jääkiekon perusasioista seurakulttuuriin asti, kirjoittaa jääkiekon uutispäällikkö Lassi Kuisma.
HIFK:n keskiviikon uutinen Olli Jokisen potkuista oli odotettu. Asiasta alkoi liikkua huhuja jo viimeistään alkuviikosta, jolloin toimittajat alkoivat teroittaa kyniään ja puhelimet olivat kovassa käytössä. Jokinen valmensi HIFK:ta reilun kauden, eivätkä tulokset olleet hyviä. Viime kauden lopullinen sijoitus 12. on HIFK:n liigahistorian huonoin.
Keskiviikkoon mennessä HIFK oli kerännyt 14 ottelussa 15 pistettä. Varsinaisen peliajan voittoja oli kolme, joista ensimmäinen kauden avauspelissä HPK:ta vastaan tuli sekin isoilta osin hämeenlinnalaisryhmän totaalijäätymisen myötä. SM-liigan yleiseen potkukulttuuriin peilaten HIFK:n ratkaisu oli perusteltu.
Jokinen sai HIFK:lta paljon. Oli iso liksa, minkä lisäksi Jokinen sai täksi kaudeksi tuoda joukkueeseen pelaajia, jotka sopivat hänen pirtaansa, kuten Niko Huuhtanen ja Eetu Liukas. Kaikesta huolimatta Jokinen epäonnistui saamaan pelin raiteilleen. Tästä kertoo maanantaina päivällä käymäni puhelinkeskustelu HIFK:n asioista hyvin perillä olevan henkilön kanssa.
Kysyin IFK:n tilanteesta ja Olli Jokisen asemasta.
– Mielestäni enemmän pitäisi saada yhteisiä kokemuksia joukkueelle, varsinkin peräpäähän. Viikon parin tehokuuri avauspelaamiseen ja paineen alta lähtemiseen ja sellaiseen. Miten toimitaan pakkiparina ja miten hyökkääjät toimivat siinä apuna? Mielestäni HIFK:n ongelmat ovat ihan selkeästi perusasioissa, vastaus kuului
Kyseinen henkilö ei nähnyt Jokisen potkuja ratkaisuna, mutta toisaalta vastaus myös paljastaa, miten perustavanlaatuisissa asioissa ongelmia oli vielä reilun kauden jälkeen. Lieventävinä asianhaaroina voidaan pitää HIFK:ta runnelleita loukkaantumissumia. Viime kauden alussa HIFK kärsi merkittävästä määrästä loukkaantumisia, ja keskiviikkona Lukkoa vastaan tilanne oli niin ikään haastava.
Maalissa oli kolmosveskari Olof Glifford, ja laitahyökkääjistä telakalla ovat Niko Huuhtanen ja Sebastian Repo. Toisaalta tässä hetkessä on hyvä pysähtyä miettimään, miksi Liigan kärkikahinoissa on pyörinyt esimerkiksi Porin Ässät, jonka loukkaantumistilannetta kuvattiin jo ennen kautta hälyttäväksi ja joka ei ole pelannut vielä ainuttakaan ottelua parhaalla kokoonpanollaan.
