P ienen kaksion seiniä koristavat värikkäät maalaukset ja piirustukset. Yhdessä niistä on iso punainen sydän ja haparoiva teksti: ” Olet tärkeä ja paras äiti, mitä minulla on. ”

Piirustuksen on tehnyt Lisbetin poika – kuopus, jonka Lisbet 10 vuotta sitten antoi pois.

E lettiin vuotta 2003, kun Lisbet julkaisi Turun Sanomissa seuranhakuilmoituksen. Siinä hän esitteli itsensä lyhyesti. Kertoi, että etsii miestä ja jakoi yhteystietonsa.

Ensitreffit sovittiin sähköpostilla. Ne ylittivät kaikki Lisbetin odotukset. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyi lukuisia. Avantouinti oli vain yksi niistä.

Pari ehti olla yhdessä kaksi vuotta, kun he saivat poikalapsen. Seuraavat vuodet olivat ihanaa aikaa.

Kun poika täytti kolme, lääkäri lausui musertavat sanat. Lisbetin miehellä todettiin imusolmukesyöpä, joka oli levinnyt laajalle.

Diagnoosi tuli täysin puskista. Miehellä ei ollut mitään ihmeellisiä oireita. Tilanne vaikutti pahalta.

Lisbet ryhtyi miehensä omaishoitajaksi. Viime metreillä hän vietti sairaalahuoneessa päivät ja yöt. Pieni poika nukkui lattialla patjalla.

– Istuin mieheni vieressä ja pidin kiinni hänen kädestään ihan loppuun asti, Lisbet muistelee.

– Hän oli maailman paras aviomies. Niin huolehtivainen, vastuuntuntoinen ja uskollinen. Aivan ihana ihminen.

N iin Lisbetistä tuli leski vain 42-vuotiaana ja yhtäkkiä hän oli yksin 3-vuotiaan poikansa kanssa. Arjesta selviytyminen ei ollut helppoa. Ei mennyt kauaa, kun Lisbetillä todettiin vaikea masennus.

– Oli todella vaikea touhuta pojan kanssa. Löytää siihen jaksamista ja voimavaroja.

– Välillä tuli huono omatunto siitä, kun istuin vaan sohvalla. Todella syyllinen olo.

Uutta elämänvaihetta varjosti valtava ristiriita. Lisbet rakasti poikaansa suunnattomasti, mutta samaan aikaan hänellä oli vaikeuksia löytää syytä elää.