Lähes puoli vuosisataa Hämeenlinnan Vanajanlinnassa toimi kommunistinen Sirola-kansanopisto. Siellä työläisnuoret nukkuivat samoissa huoneissa, joissa aiemmin oli yöpynyt Suomen eliitti Mannerheimia myöten. Sitä ennen linnan porteissa oli jo nähty natsitunnuksia.

Historian ironia on ollut käsin kosketeltavaa.

Nyt linnan tarinat heräävät uudelleen eloon. Lokakuussa ensi-iltansa saanut Varjojen Vanajanlinna -esitys myytiin loppuun välittömästi: Hämeenlinnan Teatterin näyttelijät kuljettavat yleisön Vanajanlinnan salongeista aina sen pimeimpiin varjoihin, kuten kummittelevan Märthan salaiseen makuukammariin ja viinitupaan.

Vanajan kartano oli aikansa mahtipontisen arkkitehtuurin huippua. Linnan käytävässä valeperspektiivi luo illuusion pitkästä tilasta.

Vanajanlinnan tunnetuin asukas ei ole elossa, ainakaan virallisesti. Märtha-rouva itki lohduttomasti linnan portailla, kun talousvaikeudet pakottivat myymään Rosenlewien rakastetun kodin vuonna 1941. Hänen kerrotaan vaeltavan edelleen linnan käytävillä ja puutarhassa.

Teatteriesityksessä katsoja kohtaa historian henkilöt.

Mitä salaisuuksia Vanajanlinna kätkee sisäänsä ja miksi Märtha ei koskaan poistunut linnasta? Näin kysyvät käsikirjoittajat Miikka J. Anttila ja Pauliina Salonius .

He kirjoittivat teosta Vanajanlinnassa saadakseen inspiraatiota ja kokivat useita selittämättömiä tapahtumia.

Kun kuvausryhmä kuvasi Märthan salaista makuukammaria, kaikki olivat metrin päässä avoimesta ovesta. Kukaan ei voinut tulla huoneeseen huomaamatta.

– Kun tulimme takaisin, biljardipöydälle oli ilmestynyt vanha punakantinen kirja: Tanssiin kutsu. Juuri ennen sitä olimme puhuneet siitä, miten yhdessä paranormaalisista ilmiöistä kertovassa Aavedata tv-sarjan jaksossa kaksi henkilöä tanssi viinikellarissa, Salonius kertoo.

Märthan kammari löytyy salahuoneesta kirjahyllyn takaa.

– Yhä tapahtuu outoja asioita, joille saa vahvistusta henkilökunnan kertomuksista. Tunnelma ei kuitenkaan ole pelottava, hän korostaa.

Myös tekninen kalusto käyttäytyi omituisesti.

Monitori alkoi säristä ja kuva katkesi. Viinikellarissa äänityslaitteisiin ilmestyi kuvausten aikana kolmas ääniraita, vaikka vain kahdella henkilöllä oli mikrofoni.