– Nykyään joka paikassa neuvotaan, että ei saisi säästää, nyt pitäisi kuluttaa. Ja että lapsille ei pitäisi jättää perintöä, miksi suomalaiset makuuttavat tileillään rahaa. Minä todellakin säästän, että voin jättää lapsilleni perintöä. Tulevaisuus tuntuu niin epävarmalta. Kun minua ei enää ole, on hyvä, että lapsilla on edes jotain pesämunaa.

Laura tottui jo lapsuudenperheessään elämään nuukasti. Kodin arvomaailma oli epämaterialistinen, joten Laurakaan ei kaivannut ympärilleen tavaroita.

– Vanhempani tekivät selväksi, että muuten vaan ei ostella mitään. Vaatteet tulivat osittain kierrätettyinä vanhemmilta serkuiltani, uusia vaatteita sain harvoin. Vain syntymäpäivälahjaksi ja jouluna sai uusia asioita. Emme eläneet puutteessa, mutta emme yltäkylläisyydessäkään.

Kun Laura lähti 1990-luvun alussa

Kun Laura lähti 1990-luvun alussa opiskelemaan, hän muutti kaverinsa kanssa kimppakämppään.

– Elimme pitkään ilman puhelinta, sillä puhelinosake oli siihen aikaan kallis.

– Hän pelkäsi, että jäisimme kaverini kanssa lukkojen taakse emmekä voisi soittaa kenellekään. Lopulta kaverini isä osti puhelinosakkeen, ja mummikin rauhoittui, Laura muistelee.

Huoneensa Laura sisusti huonekaluilla

Huoneensa Laura sisusti huonekaluilla, jotka hän oli hankkinut sukulaisiltaan kierrätettynä.

– Olen aina elänyt ekologisesti ja säästäväisesti, eikä minulla ole koskaan ollut shoppailun tarvetta. Siksi tulin opiskeluaikoina hyvin toimeen ilman opintolainaa. Olin niin tarkka, että kirjasin ylös vihkoon jokaisen ostamani nenäliinapaketinkin.

1990-luvun lopulla Laura työskenteli toimittajana.

– Ero opiskeluaikoihin oli merkittävä. Säästin ASP-tilille rahaa asunnon ostamista varten, hän muistaa.

– Tavallaan koen, että raha ei ole tärkeää, koska se ei ole henkinen asia. Silti taloudellinen varmistelu on ollut minulle tosi nuoresta pitäen tärkeää. En tiedä, mistä se on tullut, mutta olen ollut rahan suhteen aina jännittäjä. On siitä ollut tosi paljon hyötyäkin.

Taloudellisesti tiukimmat ajat osuivat vuonna 2011 tapahtuneen avioeron jälkeiseen aikaan.

– Ero tuli niin yllättäen, että olin aivan tillin tallin ja jouduin jäämään sairauslomalle. Halusin jäädä lapsien kanssa asumaan perheemme vanhaan asuntoon, joten lainanmaksu jäi minulle yksin. Kaikesta muusta piti tinkiä, ja opin todella nuukailemaan.

Vuosien varrella hänen vanhempansa ovat auttaneet lasten menoissa, kuten musiikkiopisto- tai vaatemaksuissa. Lauran äiti on aina ollut tarkka rahasta, ja hän on opettanut Laurankin budjetoimaan.