Laulaja Monica Aspelund , 80, lataa elämäkertakirjassaan Par Avion – Monica Aspelund: Elämä, ura ja usko (kirj. Petri Tuunainen , Väyläkirjat 2026) rajua tekstiä ruotsin kielen asemasta Suomessa. ”Kuin olisi tapahtunut jonkinlainen hiljainen, siisti ja veretön kansanmurha, johon olemme itse myötävaikuttaneet.”

Reippaan retoriikan taustalla on vuosikymmenien elämä Yhdysvalloissa. Aspelund muutti Floridaan vuonna 1983 ja palasi sieltä lopullisesti vasta vuonna 2009. ”Olen yrittänyt totuttautua tähän maahan jo toistakymmentä vuotta, mutta se ei oikein ota luistaakseen. Tämä ei ole se Suomi, jonka jätin vuonna 1983. Tämä on aivan toinen maa.”

Aspelundille yksi vaikeimmista asioista on ollut hänen kokemuksensa ruotsin kielen aseman muuttumisesta. ”Tuntuu joskus siltä, etten ole täällä oikein minkään kielinen. Ruotsi on äidinkieleni, mutta en aina koe voivani käyttää sitä luontevasti.” Muun muassa ruotsiksi asiointi kaupungilla ei ota onnistuakseen.

Olen monesti kokenut ettei omalla

”Olen monesti kokenut, ettei omalla virallisella äidinkielellään saa palvelua siinä määrin kuin sen pitäisi kaksikielisessä maassa olla mahdollista. Jos kysyn kohteliaasti kaupassa: ’Talar du svenska?’ – ’Anteeksi, puhutko ruotsia?’ – vastauksena saattaa joskus olla naurahdus. Kun olen kysynyt, mikä siinä oli niin huvittavaa, vastaukseksi on tullut vain hiljaisuus."

Ruotsin kielen aseman heikentyminen on Aspelundin mielestä osoitus historian unohtamisesta. Hän muistuttaa ”esi-isistään”, jotka rakensivat suomalaista hyvinvointivaltiota suomenkielisten kanssa. ”Tuntuu surulliselta, että tätä yhteistä historiaa ei aina muisteta eikä ruotsin kielen asemaa tunnisteta samalla tavalla kuin ennen.”

Syy on hänen mielestään osin myös suomenruotsalaisessa yhteisössä, joka ei ole kyllin tarmokkaasti puolustanut omaa asemaansa. ”Olemme ehkä liian usein mukautuneet ja varoneet loukkaamasta ketään, aivan kuin perheen kuopusta hellitään niin varovasti, ettei hänen vain tarvitsisi kohdata pettymystä tai ristiriitaa.”

Aivan kuin olisimme ei-toivottuja turisteja

”Aivan kuin olisimme ei-toivottuja turisteja omassa maassamme” , Aspelund lataa.