Niin ilmoitti AMNZ Uutiset yleisurheiluasiantuntija Arto Bryggare keväällä 2024 julkaistussa jutussa , joka käsitteli yleisurheilun vuoden 2030 EM-kisaisäntää. Tuolloin kandidaatteja olivat Belgrad, Bryssel, Göteborg, Helsinki, Lausanne ja Zürich. Loppukilpailuun pääsivät Helsinki ja Bryssel, ja torstaina Lausannessa järjestetyssä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen avoimessa käsiäänestyksessä Helsinki veti pidemmän korren.

Imagollisesti EM-kisojen arvo on Suomelle eräänlainen jättipotti.

– Todella iso meriitti, Bryggare sanoo nyt.

Asiantuntija piti päivästä yksi lähtien

Asiantuntija piti päivästä yksi lähtien Brysseliä ennakkosuosikkina. Arvio perustui muun muassa siihen, että Belgian pääkaupunki on järjestänyt EM-kisat aiemmin vain kerran (vuonna 1950).

– Ehkä valinnassa painoi sillä tavoin yleisurheilun historia, että se on ainutlaatuista Suomessa. Vaikka Suomen menestys on tällä vuosituhannella ollut enemmän tai vähemmän heikkoa, rakkaus yleisurheilua kohtaan on Suomessa suurta. Se näkyy muun muassa tv-katsojaluvuissa.

Vuoden 2026 Birminghamin EM-kilpailujen aikana tv-lähetysten markkinaosuus oli Suomessa keskimäärin 74 prosenttia. Kilpailujen päätöspäivänä, kun Alisa Vainio voitti maratonin, tv-yleisömäärä nousi 1,3 miljoonaan katsojaan. EM-kisojen junailu Suomeen henkilöityy Urheiluliiton puheenjohtajaan Riikka Pakariseen .

Pakarinen osoitti uskomatonta sisua

– Pakarinen osoitti uskomatonta sisua. Tässä oli uutta ja hienoa johtamista. Pitää nostaa hattua myös muille hakuorganisaation jäsenille.

Urheiluliitto oli tehnyt strategisen päätöksen, ettei se enää hae yleisurheilun EM-kisoja. Kenties painavin syy tähän oli Helsingin vuoden 2012 EM-kisojen tyly taloudellinen tappio. Pakarinen oli vuonna 2023 Espoossa seuraamassa U23-sarjan EM-kisoja. Suomi saavutti peräti kymmenen mitalia. Sen jälkeen Pakarisen päässä syttyi lamppu: hän halusi, että nuoret menestyjät saisivat tulevaisuudessa kilpailla EM-kisoissa kotikentällä.

Bryggare kilpaili omalla urallaan menestyksekkäästi 110 metrin aitajuoksussa historian ensimmäisissä yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä vuonna 1983.

– Tapahtumalla oli valtava kansainvälinen huomio, joka lisäsi lajin pr-arvoa Suomessa. Se oli kotimaisille urheilijoille ja valmentajille rivejä kokoava voima, kun pikkasen kiristettiin ruuvia, Bryggare muistelee.