Maailman ajanlasku muuttuu hieman, kun maailma luopuu karkaussekuntien käyttämisestä. Kansainvälinen mitta- ja painojärjestö BIPM määräsi yleiskokouksessaan (GCPM) Pariisissa torstaina 15.10. viralliseksi luopumispäiväksi 20.5.2027 ensi keväänä. Päätöksestä kerrotaan useissa kansainvälisissä uutismedioissa, kuten New Scientistissä ja Euronewsillä .

Karkaussekunti tarkoittaa ajanlaskun korjausta, jolla täsmätään toisiinsa atomikelloilla mitattu tarkkuusaika ja keskiaurinkoaika eli Auringon näennäiseen liikkeeseen perustuva käytännöllisempi ajanlasku.

Karkaussekunteja ei tarvita kovin usein, koska sekunnin nykyinen luonnonvakioihin perustuva määritelmä yhtyy melko tarkasti sen alkuperäiseen merkitykseen vuorokauden 1 / 86 400-osana. Karkaussekunnin käyttöönotosta eli vuodesta 1972 alkaen näitä pikkuisia korjauksia on lisätty ajanlaskuun 27 kertaa, viimeksi vuoden 2016 lopussa.

Maapallon pyörimisliike kuitenkin vähä vähältä

Maapallon pyörimisliike kuitenkin vähä vähältä hidastuu vuorovesien aiheuttaman kitkan takia. Jos yksi vuorokausi Auringon suhteen olisi keskimäärin esimerkiksi 1 millisekunnin pidempi kuin sen pitää – siis 86 400,001 sekuntia – kertyisi tästäkin vajaassa kolmessa vuodessa yhden sekunnin kumulatiivinen virhe.

Silloin kun karkaussekuntia käytetään, se lisätään ajanlaskuun päivämäärän 30.6. tai 31.12. loppuun utc-ajan mukaan. Utc tarkoittaa käytännössä Britannian talviaikaa. Tällaisina hetkinä kellonlyömää 23.59.59 ei seuraakaan 00.00.00 vaan 23.59.60. Vasta sen jälkeen kellotaulu nollautuu uuteen päivään.

BIPM päätyi hylkäämään karkaussekunnin pääosin siitä alituisesti aiheutuneiden tietoteknisten ongelmien takia. Pahimmillaan esimerkiksi lentoyhtiöiden tietojärjestelmät ovat seonneet. Eri toimijat eivät myöskään ole toteuttaneet karkaussekuntia samalla tavoin. Toiset tahot lisäävät ajanlaskuohjelmistoihinsa karkaustunnin kaltaisen mutta vain sekunnin mittaisen korjauksen.

Toiset

Toiset – kuten Google – puolestaan venyttävät karkaussekuntipäivinä sekunnin mittaa. Tekniikasta käytetään nimitystä ”tahriminen” (engl. smear ). Amazon on päätynyt samaan ideaan mutta eri toteutuksella (± 10 tuntia h-hetken ympärillä eikä 24 edellistä tuntia). Eri ratkaisujen sekamelska on aiheuttanut paljon päänvaivaa.

Lisäksi viime vuosina ongelmaksi on alkanut nousta Maan pyörimisliikkeen epätasaisuus. Vuosina 1972–2000 karkaussekunteja tarvittiin usein, 22 kertaa. Sen jälkeen Maan pyöriminen on jälleen väliaikaisesti hieman kiihtynyt, ja viime vuosina vuorokauden mitta on täsmännyt hyvinkin tarkasti 86 400,000 sekuntiin.

Tämän seurauksena riskiksi on noussut ennennäkemätön mahdollisuus: negatiivinen karkaussekunti eli yhden sekunnin poistaminen. Se olisi vaatinut aivan uudenlaisia järjestelyjä, jotka olisivat voineet aiheuttaa entistä pahempia tietojärjestelmäongelmia.

BIPM päätti ottaa käyttöön karkaussekunnin sijasta karkaustunnin. Tämä tarkoittaa, että kestää satoja tai tuhansia vuosia, ennen kuin kelloja tarvitsee maapallon pyörimisliikkeen takia siirtää mihinkään. Kesä- ja talviajan takia kelloja tullaan sillä välin siirtelemään useastikin.

Kuinka kauan sitten kestää ennen kuin karkaustuntia tarvitaan? Tätä BIPM ei virallisesti alkanut ennustaa, mutta suuruusluokkatason arvio voidaan laskea itse (tarkemmin jutun lopussa). Lasku antaa vastaukseksi noin 800 vuotta.