Suomen tulisi harkita Ruotsin ja Tanskan mallin mukaisia turvallisuusvyöhykkeitä. Näin sanoo lähes 40 vuotta poliisina työskennellyt Kenneth Eriksson , joka on erikoistunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Käytännössä kyse olisi siitä, että poliisi voisi tietyillä alueilla käyttää pakkokeinoja kuten tehdä henkilötarkistuksia ilman rikosepäilyä. Asia oli viimeksi esillä hallitusneuvotteluissa vuonna 2023.

Tanskassa käytäntö on ollut voimassa vuodesta 2004 ja Ruotsissa vuodesta 2024 . Kyse on määräajaksi perustettavista alueista. Esimerkiksi Ruotsissa poliisilla on valtuudet perustaa vyöhyke korkeintaan kahdeksi viikoksi sellaiselle aulueelle, jossa on merikttävä ammuskelujen tai pommi-iskujen riski.

Eriksson mainitsee esimerkkinä Ruotsissa tehdyn

Eriksson mainitsee esimerkkinä Ruotsissa tehdyn tarkastuksen, jossa 15-vuotiaalta pojalta löytyi reppu, jossa oli 20 käsikranaattia. Hänen mukaansa Suomessa on vielä mahdollisuus välttää Ruotsin ongelmat.

– Nyt pitää vain herättää poliitikot tähän maailmaan, Eriksson sanoo.

Erikssonin mukaan Ruotsin rikollisuus on ollut väkivaltaista jo 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Hän pitää Ruotsin ongelmien juurisyynä epäonnistunutta kotouttamista. Maahanmuuttahille rakennettiin erillisiä alueita, joissa he elivät keskenään.

Kun kielen ja yhteiskuntaan integroitumisen

– Kun kielen ja yhteiskuntaan integroitumisen tukeminen jäi riittämättömäksi, näille alueille alkoi rakentua täysin oma yhteiskunta. Siitä tulee väistämättä sellainen olo, että ei kuuluta joukkoon. Se kaava on nyt periytynyt jo seuraavalle sukupolvelle, Eriksson sanoo.

Jengirikollisuus on muuttunut Ruotsissa viime vuosikymmenien aikana merkittävästi. Aiemmin toimineet hierarkkiset ja selkeärakenteiset niin sanotut prosenttijengit, kuten moottoripyöräjengit, ovat suurelta osin väistyneet löyhempien ja hajautettujen rikollisverkostojen tieltä.

Eriksson kuvailee näiden verkostojen toimintaa vaikeammin hallittavaksi ja arvaamattomaksi.

– Ne on tänään frendejä, huomenna sotivat ja sitten vanhat kaverit tai viholliset voi taas yhdistää voimia.

Rikollisverkostot käyttävät sosiaalista mediaa houkutellessaan lapsia ja nuoria mukaan toimintaansa. Erikssonin mukaan some luo nuorille vääristyneen kuvan rikollisesta elämästä nopean rahan ja glamourin kautta.

– Varsinkin kun nämä rikollisverkostojen jäsenet pyörii siellä kultaa kaulassa ja setelit kädessä, rapmusiikki soi taustalla. Antaa vähän väärän kuvan. Sillä tavalla on helppo rekrytoida kyllä nuoria mukaan tänne maailmaan juuri tämän kautta.

Hänen mukaansa rikollisverkostoissa nuori pääsee nopeammin osalliseksi hyötyyn kuin vanhanaikaisissa, hierarkkisissa jengeissä, joissa piti aiemmin edetä pitkän polun kautta aloittaen vähäpätöisistä tehtävistä.