Helsingin kaupunki on selvittänyt Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ja säilyttämisen vaikutuksia ja teettänyt vertailut eri vaihtoehdoista. Selvityksen johtopäätös on, että Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostaminen olisi länsihaaran padon purkamista tarkoituksenmukaisempi ratkaisu.

Kosken parantamisen eri vaihtoehdoista on käyty julkista keskustelua ja teetetty erilaisia selvityksiä yli vuosikymmenen ajan. Asia näytti jo saavan päätöksensä kesäkuussa 2022, kun kaupunginvaltuusto päätti käynnistää suunnittelun padon purkamiseksi osittain tai kokonaan.

Nyt valmistunut selvitys kuitenkin puoltaa padon säilyttämistä ennallaan ja kosken itähaaran kunnostamista niin, että vaelluskalojen kulku ja joen ekologinen monimuotoisuus parantuvat. Kosken länsihaarassa sijaitsevan padon purkamisen haitoiksi listataan selvityksessä vedenpinnan lasku ja ajoittainen kuivuminen, laajat jatkosuunnitelmat lupamenettelyineen sekä korkea hinta.

Jatkosuunnittelun kustannuksiksi arvioidaan 600 000

Jatkosuunnittelun kustannuksiksi arvioidaan 600 000–900 000 euroa, ja padon purkamisen toteutuskustannus olisi arviolta 2–3 miljoonaa euroa. Selvityksen mukaan kokonaisuutena parhaaksi ratkaisuksi osoittautui itähaaran kunnostaminen ja länsihaaran padon säilyttäminen. Kunnostus lisäisi selvityksen mukaan itähaaran vesimäärää, helpottaisi eri kalalajien nousua sekä parantaisi virkistyskäyttöä ja turvallisuutta.

Toteutus on myös selkeästi edullisin, sillä kunnostuksen kustannukseksi on hankesuunnitelmassa arvioitu noin 650 000 euroa. Suunnitelmat ovat jo valmiit ja niille on myönnetty vesilain mukainen lupa.

Itähaaran kunnostuksessa kalojen nousureitistä tehtäisiin nykyistä loivempi. Uomaan rakennettaisiin kalojen nousua helpottavia lepoalueita, pohjaan sijoitettaisiin luonnonkiviä ja kosken niskalle kutusoraikkoa. Lisääntyvä virtaus ohjaisi kaloja nykyistä paremmin itähaaraan ja parantaisi useiden kalalajien mahdollisuuksia nousta Vantaanjokeen.

Vanhankaupunginkosken ympäristö on Helsingin historiallisesti

Vanhankaupunginkosken ympäristö on Helsingin historiallisesti kerrostuneimpia alueita. Siellä on ollut kyläasutusta jo keskiajalla ennen Helsingin kaupungin ja Kuninkaankartanon perustamista 1550. Alueen merkittävimmät kulttuurihistorialliset arvot liittyvät sen historiaan Helsingin kaupungin syntypaikkana sekä paikkana, jossa vesilaitos on toiminut vuodesta 1876 vuoteen 1971.