Witold Pilecki hyppäsi joukon jatkoksi junan tavaravaunusta. Hän väisti ensimmäiset iskut. Suurehko SS-porukka hakkasi, potki ja karjui: Zu fünfen, viisijonoihin , hän kirjoitti viisi vuotta myöhemmin.

Meitä lähdettiin ajamaan jonnekin, missä näkyi enemmän valoja. Matkalla yhden meistä käskettiin juosta tien vieressä olevan tolpan luo. Sen jälkeen alkoi tulitus ja hänet ammuttiin säpäleiksi. Sitten viisijonosta vedettiin sivuun kymmenen satunnaista miestä ja heidät ammuttiin pistooleilla ’kollektiiviseksi rangaistukseksi’ tästä SS:n lavastamasta ’pakoyrityksestä’.

Vuoden 1940 syyskuu oli päättymässä. Witold Pilecki oli saapunut Auschwitziin.

Palaan kahden viikon kuluttua hän

– Palaan kahden viikon kuluttua, hän vakuutti Marialle.

Ensimmäisessä taistelussa saksalaiset panssarivaunut hajottivat Pileckin yksikön. Hevonen ammuttiin hänen altaan. Kun Saksa miehitti Puolan läntisen osan, neuvostojoukot vyöryivät itään ”suojelijoina”.

Puolan armeija oli murskattu, mutta monet halusivat jatkaa vastarintaa. Pilecki päätyi Varsovaan, jossa hän liittoutui muutamien muiden upseerien kanssa ja perusti yhden vastarintajärjestöistä.

Pieni joukko oli riitainen

Pieni joukko oli riitainen. Joidenkin mielestä järjestön piti olla katolinen ja nationalistinen. Osa puolalaisista upseereista suhtautui yhä karsaasti juutalaisiin, joita saksalaiset vainosivat eniten. Pileckin mielestä tämä ei ollut viisasta, vaan kaikki voimat pitäisi yhdistää Puolan vapauttamiseksi. Tämä saattoi vaikuttaa tehtävään, joka hänelle annettiin.

– Sinua on kohdannut suuri kunnia, yksi hänen kiistakumppaneistaan tokaisi.

Saksalaiset olivat ottaneet käyttöönsä kasarmit pienessä Oswiecimin kaupungissa. Sinne koottiin miehiä. Vastarintaliike halusi tietää, mitä tapahtui paikassa, jota nyt kutsuttiin Auschwitziksi. Tehtävä oli vapaaehtoinen, mutta kunniansa vuoksi Pilecki ei kieltäytynyt siitä. Hän antautuisi leirille vietäväksi. Tätä varten hän sai uuden henkilöllisyyden. Hän olisi nyt Tomasz Serafinski .