Kotimaan ja ulkomaiden uutispalvelu
Vihreiden tai vasemmiston äänestäjä ei enää joudu uskonnolliseen puhutteluun, sanoo tutkija.
Lestadiolainen liike lähtee ensi kevään eduskuntavaaleihin hyvin erilaisista asetelmista kuin mihin perinteisesti on totuttu. Aiemmin lestadiolaisuuden vahvoja puolueita ovat olleet kokoomus ja varsinkin keskusta. Liike ei enää määrittele nimeltä mainiten, mitä puolueita liikkeen jäsenet voivat äänestää ja mitä eivät, sanoo kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen Helsingin yliopistosta.
Talosen mukaan lestadiolaisten poliittinen liikkumatila on laajentunut. Laajentumista on tapahtunut erityisesti 2000-luvulla.
– Liikkeessä ei yksinkertaisesti voida enää toimia niin, että vihreitä tai vasemmistoa äänestäneet kutsuttaisiin uskonnolliseen puhutteluun. Mediajulkisuus tulisi heti vastaan.
Vielä 1970-luvulla lestadiolaisuudessa ei hyväksytty vasemmistoa ja kommunismia yritettiin kitkeä pois liikkeestä.
– Silloin pidettiin niin sanottuja hoitokokouksia, joissa liikkeen normeista poikenneita puhuteltiin. Niissä tapahtui ylilyöntejä ja ihmisten yksityiseen elämään puuttumista tavalla, joka oli ongelmallista, Talonen sanoo.
Myös perussuomalaisten edeltäjää Suomen Maaseudun Puoluetta (SMP) ja kristillisdemokraattien edeltäjää Suomen Kristillistä Liittoa (SKL) karsastettiin, vaikka niiden arvomaailmoja pidettiin sopivina. Talosen mukaan SMP:tä pidettiin liian repivänä esivallan kriitikkona ja SKL oli lestadiolaisille liian ekumeeninen, eli se ylitti kirkkokuntien rajoja.
Varsinaiset hoitokokoukset loppuivat Talosen mukaan 1980-luvun alussa. Aiemmin keskustapuolue oli vanhoillislestadiolaisuuden vahva puolue.
– Keskusta on lestadiolaisille edelleen tärkeä tekijä. Kokoomus lienee heikentynyt, mutta uusina tulokkaina ovat yhä enemmän kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset, Jouko Talonen arvioi.
Talonen löytää kolme syytä sille, miksi lestadiolaisuuden suhde puoluepolitiikkaan on muuttunut viime vuosikymmeninä. Ensimmäinen syy on kokoomuksen ja keskustan profiilin muutos vanhoista ”koti, uskonto ja isänmaa” -puolueista kohti talousporvarillisia puolueita, joissa nämä perusarvot ovat laimentuneet.
