Tv-lehti arvioi: Lontoolainen Natalie , 26, ei muista aikaa ilman iltarituaaleja. Ensin hän osoittaa taskulampun valoa kahteen valokuvaan. Toisessa kuvassa on hänen siskonsa ja äitinsä, toisessa isänsä.

– OCD on kuin päässä oleva ääni, joka käskee tekemään jotain tai muuten tapahtuu jotain pahaa, Natalie kiteyttää Prisma: Pakko-oireisen häiriön jäljillä -dokumentissa.

Pr-tapahtumien parissa työskentelevä Natalie laittaa sen jälkeen soimaan kolme herätyskelloa. Kun Natalie alkoi muutama vuosi sitten deittailla Aaronia , hänellä alkoi parisuhde-OCD, jonka vuoksi hänellä on myös suhteeseensa liittyviä pakkoajatuksia.

Kun en ole Aaronin kanssa

– Kun en ole Aaronin kanssa, minusta tuntuu, että minun pitää kertoa hänelle kaikki ajatukseni. Aaron saa valtavasti viestejä. Siinä hetkessä ajattelen, että minun pitää lähettää ne tai jotain pahaa tapahtuu.

Samalla Natalien terveyteen liittyvä ahdistuneisuus paheni. Tilanne kärjistyi niin pahaksi, että Natalie hakeutui toistuvasti eri lääkäreiden vastaanotoille vakuuttuneena siitä, että hänellä on esimerkiksi aivoinfarkti.

– Kuvittelin itselleni oireita. Minulla tuskin oli edes päänsärkyä.

Pakko-oireinen häiriö ei kosketa pelkästään

Pakko-oireinen häiriö ei kosketa pelkästään siitä kärsivää, vaan se vaikuttaa koko lähipiiriin. Juuri siksi on tärkeää, että ääneen pääsee myös Natalien puoliso, Aaron .

– Viime kesä oli suhteemme vaikeinta aikaa. Hänen terveysahdistuksensa oli riistäytynyt käsistä. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa.

Aaronin mukaan se oli raskasta heille molemmille. Aaron hakeutui terapiaan, jossa hänelle selitettiin, mitä Natalie käy läpi.

– En voi ratkaista hänen pakko-oireitaan, mutta voin olla hänen tukenaan.

Lääkkeiden ja terapian yhdistelmällä Natalie onnistui saamaan pakko-oireisen häiriön hallintaan. Vaikka pakko-oireisesta häiriöstä, OCD:stä, on alettu puhua viime vuosina avoimemmin, keskustelupalstoilla käy nopeasti selväksi, että aiheesta ei edelleenkään tiedetä tarpeeksi. Pakko-oireiseen häiriöön voi liittyä stereotypioita, häpeää tai OCD-termiä käytetään leikillisesti ymmärtämättä, kuinka vakavasta asiasta on oikeasti kysymys.