Joukko kutsumattomia vieraita lensi Los Angelesista Houstoniin ja marssi DeAndre Jordanin kotiin. Mukana olivat Los Angeles Clippersin omistaja Steve Ballmer , valmentaja Doc Rivers ja seuran johtavia pelaajia. Elettiin heinäkuista iltaa vuonna 2015.

He olivat saapuneet estämään yhtä asiaa: sitä, että Jordan tekisi virallisesti sen, minkä hän oli jo luvannut.

Blake Griffin julkaisi Twitterissä, nykyisessä X:ssä, valokuvan oven edessä olleesta tuolista. Iso hyökkääjä antoi ymmärtää teljenneensä oven ja seisovansa vartiossa sen varalta, että joku muu – mukaan lukien Jordanin agentti – yrittäisi päästä taloon.

Muut NBA-tähdet ja ahkerat somekommentaattorit seurasivat kidnappausdraamaksi kutsuttua vyyhtiä kuin käynnissä olisi ollut suora lähetys. Tsemppilauseita, arvoituksellisia vihjailuja ja emojeja satoi kaatamalla.

Urheilutoimittajat eivät jääneet seuraamaan tapahtumia sivusta. Mediassa levisi väite, että Dallas Mavericksin julkkisomistaja Mark Cuban ajeli autollaan paniikissa pitkin Houstonia, etsi Jordanin kotitaloa ja yritti puhelimessa vaatia tämän perheenjäseniltä osoitetietoja. Syntyi mielikuva, että miljardööri oli vihainen ja hänet oli petetty pahasti.

Ulkopuolelle jäi vain arvailu: mitä Jordanin talossa todella tapahtui?

Jordanin sopimus Clippersiin oli tuolloin katkolla. Sentteri ja Dallas Mavericks olivat ehtineet jo tiedottaa suullisesta sopimuksesta: Jordan siirtyisi syksyllä isomman roolin perässä Kaliforniasta Teksasiin.

Mutta mitään ei voitu allekirjoittaa. NBA:n sääntökirjaan kuuluu moratorium-pykälä: yhteinen kielto tehdä pelaajasopimuksia ennen tiettyä päivämäärää. Allekirjoituspäivään oli vielä monta päivää.

Clippers näki tilaisuutensa. Heidän kaikki korvaavat vaihtoehtonsa pelaajamarkkinoilla olivat surkeita, joten rajapyykkiä edeltävänä iltana heidän napamiehensä ilmestyivät Jordanin luokse.

Somehässäkän lisäksi Clippersin valmentaja Rivers ja kapteeni Chris Paul puhuivat Jordania ympäri jäämään joukkueeseen. Dallasiin ei Jordan lähtisi, jos se vain kollegoista riippui.

Yleisö saattoi vain arvailla, mitä kosijat lupailivat: kenties enemmän näytönpaikkoja tai parempaa joukkueilmapiiriä. Ainakin jälkimmäisen puutteesta Clippersin ympärillä oli uutisoitu useaan otteeseen.

Lopulta koitti keskiyö. Sopimuksen allekirjoittaminen oli sallittua. DeAndre Jordan jäi Los Angeles Clippersiin.

Panttivankiepisodi näytti rikkovan törkeästi kahta merkittävää herrasmiessopimusta. Ensinnäkin suullisia sopimuksia oli tavattu kunnioittaa pitävinä sopimuksina. Toiseksi sopimuksen tekoa ilman agentin läsnäoloa paheksutaan kuin oikeudenkäyntiä ilman asianajajaa.

Mutta menikö kaikki todellisuudessa niin kuin ulkopuolisten annettiin reaaliajassa ymmärtää? Jos meni – ja vaikkei olisi mennytkään – kuka tällaisen kohtauksen oikein organisoi ja miksi?