Tämä oli USA:n vaalien merkittävin tulos
Kansasin senaattorivaalit osoittivat, että keskitien poliitikoillekin on vielä paikkansa Yhdysvalloissa.

Adam Hamilton teki jotain, mihin yksikään demokraatti ei ole kyennyt 94 vuoteen: hän voitti senaattivaalit Kansasissa demokraattien listoilta. Kansas on Yhdysvaltain historian ”punaisin” eli republikaaneja vahvimmin tukeva osavaltio, mitä tulee senaattorien valintaan. Vuodesta 1914 alkaen osavaltio on 41 senaattivaalissa valinnut republikaanisenaattorin yhteensä 39 kertaa.
Ennen vuonna 1914 voimaan astunutta perustuslain 17. lisäystä senaattoreita ei valittu kansanvaaleilla vaan osavaltioiden lainsäätäjien toimesta. Ainoastaan yksi demokraatti, George McGill , on onnistunut sen jälkeen voittamaan senaattivaalit Kansasissa, ja hän teki sen vielä kahdesti, ensin vuonna 1930 ja sen jälkeen vuonna 1932.
Hamiltonin voittoon vaikuttivat varmasti monet asiat, mutta syvästi konservatiivisessa Kansasissa hänen taustansa pastorina ei voinut olla ainakaan huono asia. Hän oli myös ottanut pesäeroa etenkin demokraattipuolueen vasemmistosiipeen ja kritisoi avoimesti puolueen senaattijohtajaa Chuck Schumeria ja entistä varapresidenttiä Kamala Harrisia .
Kansasin asukkaat ovat maksaneet tänä
– Kansasin asukkaat ovat maksaneet tänä vuonna tähän mennessä polttoaineesta 700 miljoonaa dollaria enemmän kuin vuosi sitten, Hamilton sanoi Politiconin haastattelussa lokakuussa.
Polttoaineiden hintojen nousu on iskenyt tavan autoilijoiden lisäksi myös merkittävästi Kansasin maatalouteen, jota osavaltiosta löytyy mittava määrä. Maatilat kattavat osavaltion pinta-alasta noin 86 prosenttia, ja Kansasissa onkin noin 100 000 viljelijää tai karjankasvattajaa.
– Maanviljelijät joutuvat maksamaan ennätyksellisen korkeita hintoja. Joka viikko dieselpolttoaineen hinta näyttää nousevan uuteen ennätykseen, ja maanviljelijälle se ratkaisee, selviääkö tilansa vai ei.
Vaikka olosuhteet varmasti vaikuttivat Hamiltonin
Vaikka olosuhteet varmasti vaikuttivat Hamiltonin valintaan, on sen taustalla silti positiivinen merkki Yhdysvaltain kehityksestä. Maan poliittisesta polarisoitumisesta eli ihmisten ja puolueiden jakautumisesta yhä selvemmin vastakkaisiin leireihin on puhuttu jo pitkän aikaa. Samaa ilmiötä on todistettu myös Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa kaksipuoluejärjestelmä on omiaan nostamaan sen vahvemmin esille.
Poliittinen polarisaatio ruokkii vastustajien demonisointia ja ääripäiden mielipiteiden esittämistä, joissa muille kuin omille ajatuksille ei anneta sijaa. Kumpaakaan näistä ei voi kutsua hyväksi kehitykseksi länsimaisessa yhteiskunnassa.
Hamilton ei ole missään nimessä suurten kaupunkien demokraatti, joka taistelee äänekkäästi esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Samalla hän ei ole myöskään maahanmuuttajia ja liberaaleja kaikista Yhdysvaltain ongelmista syyttävä ääripään republikaani.
Politicon toimittajan Dasha Burnsin mukaan Hamiltonin oman kampanjatiimin jäsen onkin kuvaillut tämän olevan “ärsyttävän keskellä”. Tuleva senaattori on itsekin myös kertonut äänestäneensä niin demokraatteja kuin republikaanejakin vaaleissa.



