Kotimaan ja ulkomaiden uutispalvelu
X-sukupolvi kapinoi aikanaan tasapäisyyttä vastaan. Nyt sama sukupolvi valistaa nuorempia, mikä on aitoa ja oikeaa, Leppä kirjoittaa.
Kuulun vuosina 1965–1980 syntyneisiin eli niin sanottuun x-sukupolveen . Tiedän, että sukupolvi ei ole tarkkarajainen tutkimuskäsite, mutta viittaan nyt siihen osaan väestöstä, joka kertoo itselleen yhdenlaista tarinaa.
Ainakin se, että x-sukupolvi (sekä muutamia vuosia sitä ennen syntyneet) avasi ikkunat Eurooppaan, oli mukana vankistamassa vihreää liikettä, kapinoi punkilla, goottivaatteilla ja tee se itse -alakulttuureilla, perusti riippumattomia uusia medioita ja jopa loi aivan uuden kaupunkikulttuurin, city-kulttuurin.
Me olimme niitä, jotka järjestimme ensimmäiset teknoreivit. Niitä, jotka perustivat ensimmäiset indie-baarit. Niitä, jotka loivat menestyksekkään peliteollisuuden. Kapinoimme, loimme uutta, kyseenalaistimme – teimme hienoja juttuja. Ja silti, kerta toisensa jälkeen havaitsen samaa: viime vuosina x-sukupolven ääni on vaihtunut tuomitsevaan, jopa moralisoivaan puheenparteen.
X-sukupolven nyreys kohdistuu paraikaa moneenkin eri suuntaan. Pari esimerkkiä. Vähän aikaa sitten käytiin syyllistävää keskustelua paljon nuoremmasta vuosien 1997–2012 välillä syntyneestä z-sukupolvesta. Nämä kun vaativat työpaikalla keskustelua tunteista ja työn merkityksestä . Elokapinan paheksumisesta en viitsi edes aloittaa, saati Me too -liikkeestä, turvallisista tiloista tai kehopositiivisuudesta.
Jonkin aikaa sitten luin myös viraalin postauksen hipstereistä, joita pitkä liuta sukupolveni edustajia moitti moraaliposeerauksesta. Puhumattakaan jokakesäisestä traumasta, että Ruisrock on hukannut juurensa eli rockin. Kun kirjoitin esteettisistä hoidoista päivälehteen , pääosin oma sukupolveni haukkui niitä käyttävät naiset maan rakoon.
Aihe siis vaihtuu, mutta väitteen ydin pysyy samana: meidän alakulttuurimme ja festarimme, musiikkimme ja rakkautemme olivat aitoja – teidän keinotekoisia. Kysymyksen voi kuitata toki ikääntymisellä. Eikö sanontakin kuulu, että nuorena on viisasta olla liberaali ja vanhana konservatiivi .
Mutta samalla mietin, tekeekö nimenomaan x-sukupolven kapinanuoruus siitä poikkeuksellisen alttiin moralismille? Kapinointimmehan oli suorastaan menestys. Monet sellaiset ajatukset, jotka olivat vielä 1980- ja 1990-luvuilla marginaalissa, ovat nyt myös valtavirtaa: eurooppalaisuus, kaupunkikulttuuri, indie-musiikki, seksuaalinen vapaamielisyys, ympäristötietoisuus, individualismi...
Samalla x-sukupolvesta tuli taho , joka määritteli oikean kulttuurin, edistyksen ja käsityksen modernista. Ja nyt kun seuraava sukupolvi haastaa nuo meille pyhät asiat, syntyy kamppailu määrittelyvallasta. Samaan viittasi aikoinaan sosiologi Pierre Bourdieu . Hänhän juuri kirjoitti, miten mausta tulee kulttuurista pääomaa ja sitä myöten symbolista valtaa.
