Pohjois-Karjalassa ja Koillis-Savossa toimivan PKS Sähkönsiirron mukaan sähkönsiirtomaksut pitäisi liki tuplata, jotta yhtiö pystyisi rahoittamaan lain vaatimat toimitusvarmuusinvestoinnit maksutuloillaan vuoteen 2036 mennessä, kertoo .

– Investointien toteuttaminen maksutuloilla tarkoittaisi asiakkaiden maksamien siirtomaksujen kallistumista vielä yli 80 prosentilla, yhtiön toimitusjohtaja Sami Kervinen sanoo AMNZ:lle.

AMNZ:n laskelmien mukaan korotustarve tarkoittaisi käytännössä, että 18 000 kilowattituntia vuodessa käyttävän omakotitalon verkkomaksu voisi kasvaa nykyisestä 1969 eurosta 3603 euroon vuoteen 2036 mennessä.

Energiaviraston mukaan yli 80 prosentin kokonaiskorotus ei välttämättä ole mahdollinen. PKS:llä on kuitenkin viraston arvion mukaan noin kuuden prosentin vuotuinen korotusvara.

AMNZ:n Energiavirastolta kokoamien tietojen mukaan PKS Sähkönsiirto on jo nyt kolmanneksi kallein siirtoyhtiö. Kallein on Järvi-Suomen Energia ja toiseksi kallein Kajave.

Takavuosien laajat sähkökatkot ja huoli kriisinkestävyydestä ovat johtaneet siihen, että sähköverkkoyhtiöiden tulee parantaa toimitusvarmuuttaan muun muassa muuttamalla ilmajohtoja maakaapeleiksi.

Verkkoyhtiöt ovat nostaneet siirtomaksujaan reippaastikin perustellen hinnankorotuksia suurilla investoinneilla.

Jakeluverkkoyhtiöt eivät silti voi mielin määrin nostaa hintojaan. Niiden toimintaa ohjaavat sähkömarkkinalaki ja valvontalaki.

Yhtiöille on laadittu valvontamalli, jonka toteutumista Energiavirasto valvoo. Malli määrittelee, paljonko siirtoyhtiö saa kerätä asiakkailtaan rahaa ja miten suuren osuuden liikevaihdosta verkkojen omistaja voi saada tuottona.

Viranomaiset valvovat myös sitä, että verkkoa ylläpidetään ja kehitetään lain edellyttämällä tavalla.

Hinnoittelua koskevat valvontapäätökset tehdään neljän vuoden välein ja samalla varmistetaan, että yhtiö on pysynyt annetuissa raameissa. Jos se on jäänyt niiden alle, se saa periä asiakkailtaan lisää rahaa. Jos se taas on ylittänyt rajat, sen pitää palauttaa maksuja asiakkailleen. Meneillään oleva kausi päättyy ensi vuoden lopussa.

Siirtoyhtiöt eivät myöskään ole riippuvaisia pelkästään tulorahoituksesta, kuten eivät muutkaan yritykset. Ne voivat rahoittaa investointejaan myös ulkoisella rahoituksella eli lainoilla.