Ainakin kerran kuolleeksi julistettu on ollut elossa
Sukulainen äimistyi, kun Veikko-setää julistettiin kuolleeksi jo toistamiseen.
Veikko Viljami Karjukoski lepää Petäjäveden hautausmaalla. Hautapaadessa tosin lukee Veikko Viljam Toivola, mikä selittänee sen, että hän päätyi kuoliaaksi julistettujen listalle.
Suomessa julistetaan joka vuosi suuri määrä yli 100-vuotiaita suomalaisia kuolleeksi. Työn hoitaa Digi- ja väestötietovirasto (DVV). Virasto hakee julkisesti kuulutuksella kaikkia yli 100-vuotiaita, joiden elossa olosta ei löydy tietoa. Jos ihmisestä ei kuulu mitään, hänet julistetaan kuolleeksi.
Minne nämä DVV:n etsimät yli 100-vuotiaat ihmiset ovat sitten yleensä kadonneet? He ovat tavallisesti ihmisiä, jotka muuttivat Suomesta pois 1920-luvulla eivätkä ilmoittaneet uutta osoitettaan, kerrotaan Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisteristä. Ennen sotia Suomesta muutettiin etenkin Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi vuosina 1860–1920 Pohjois-Amerikkaan muutti noin 330 000 suomalaista.
Ulkomaille muuttaneiden tapauksissa asian ymmärtää
Ulkomaille muuttaneiden tapauksissa asian ymmärtää, mutta entä ne, jotka ovat jääneet ainakin virallisten tietojen perusteella Suomeen?
Heidän kohdallaan kysymys voi olla monesta asiasta: muutto ennen henkilötunnusaikaa on jäänyt rekisteröimättä tai muuttanut henkilö on vaihtanut sukunimeään ja jäänyt näin elämään mutta rekisterin ulkopuolelle sekä vanhalla että uudella paikkakunnalla ilman että kukaan on osannut yhdistää näitä henkilöitä toisiinsa. Toisin sanoen: yhdestä henkilöstä on paperilla tullut kaksi henkilöä.
Näin on ilmeisesti käynyt Veikko Viljami Karjukoskelle, joka veljiensä kanssa otti 1930-luvulla sukunimekseen Toivola kotitilan mukaan. Karjukoski-Toivola asui koko ikänsä Suomessa. Veikko Viljami syntyi 10. kesäkuuta 1921 Petäjävedellä. Veikko oli 10-lapsisen perheen toiseksi nuorin. Poikia oli kahdeksan, tyttöjä kaksi. Veikko kuoli lokakuussa 2003.
Hän ikään kuin hiipui pois
– Hän ikään kuin hiipui pois, sanoo sedästään Marita Mäkinen Veikon haudan äärellä.
Jo lapsuudessa Veikko koki tragedian, kun hän sai kuulla kaksossisarustensa kuolemasta. Kaksoset kuolivat vain vuoden ikäisinä ennen Veikon syntymää. Heidät oli nimetty Valtteriksi ja Ilmariksi. Myöhemmin syntyneille Veikon vanhemmille veljille annettiin sitten samat nimet.
– Joudun lusimaan huomenna. Herra tietää, mitä teitä pitkin hän omiaan kuljettaa.
Teksti viittaa Veikon vahvaan uskonnollisuuteen: hän oli baptistiseurakunnan aktiivinen jäsen. Marraskuussa 1944 Toivola vapautui Vaasan lääninvankilasta, ja hänet kotiutettiin armeijasta viikkoa myöhemmin. Vielä samana vuonna Toivola aloitti työt VR:n asemamiehenä Vaasassa. Siellä hän myös meni vanhemmalla iällä naimisiin.
Eläkkeelle päästyään Veikko Toivola muutti vaimonsa kanssa Petäjävedelle.
