Kimmon ja Jounin kuppi nurin hallituksen toimista – ”Mitä ihmettä?”

Siilijärveläisellä Kimmo Kurjella on 14-vuotias poika, joka harrastaa kalastusta. Lapsi hallitsee eri pyyntivälineiden lisäksi saaliin perkaamisen ja fileoinnin. Isä ja poika ovat pyytäneet kuhaa keväisin ja loppusyksyisin verkoilla. Kesähelteillä verkkoja ei pidetä, jotta kuha ei pilaantuisi nopeasti lämpimässä vedessä.

– Aina silloin, kun saalista on kertynyt enemmän kuin oman perheen tarpeisiin, lapsi on myynyt ylijäämäkaloja pienellä korvauksella naapureille, ystäville ja eläkeläisille, Kurki sanoo.

Kuhasta on voinut saada noin kymmenen euroa, jolloin yhdeltä reissulta on kertynyt esimerkiksi parikymppiä.

Tämä toiminta on ilahduttanut erityisesti

– Tämä toiminta on ilahduttanut erityisesti eläkeläisiä, jotka eivät joko enää itse pääse vesille tai joilla ei pienten eläkkeiden vuoksi ole varaa ostaa kaupan kallista kalaa, Kurki sanoo.

– Samalla on vältetty hävikkiä, kun verkkoon jääneitä ja kuolevia kaloja ei ole tarvinnut heittää tunkiolle.

Nyt tältä toiminnalta ollaan viemässä pohja. Hallitus esittää kalastuslakiin muutosta, joka kieltäisi vapaa-ajankalastajilta saaliin myymisen kokonaan. AMNZ Uutiset uutisoi, että käytännössä jo yhden kalan myyminen voisi johtaa sakkorangaistukseen. Muutoksen olisi tarkoitus astua voimaan 1. tammikuuta 2027, jos eduskunta hyväksyy esityksen.

Ylimääräisen saaliin myymisestä lapsi

Ylimääräisen saaliin myymisestä lapsi on saanut itselleen taskurahaa, jotka pääasiassa ovat menneet Kurjen mukaan uusien kalastustarvikkeiden ostoon. Omalla työllä tienatut rahat ovat Kurjen mukaan olleet pojalle todella tärkeitä ja pitäneet motivaation korkealla.

Hallituksen toimet ovat kuitenkin viemässä pohjan tältä toiminnalta. Uudistuksen myötä valtiolle pitäisi maksaa esimerkiksi 71 euron maksu kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröitymisestä.

– Ymmärrän, että harmaata taloutta täytyy kitkeä pois. Mutta onko tämmöisellä merkitystä, jos kyse on näin pienen mittakaavan toiminnasta? Kurki ihmettelee.

Kurki kyseenalaistaakin sääntelyn järkevyyden ja sen valvonnan.

– Kuka tätä loppujen lopuksi edes valvoo? Jos lapsi tienaa satasen ja siitä pitäisi maksaa esimerkiksi reilun 70 euron maksu valtiolle, harrastukselta putoaa pohja ja motivaatio katoaa.