Ylilääkäri selitti rekkakolarin uhrin oireita työilmapiirin ongelmilla – MOT tutki lähes sata vakuutusriitaa aivovammoista

Mikkelissä tapahtui vuonna 2011 onnettomuus, jossa rekka ajoi henkilöauton perään noin 80 kilometrin tuntinopeudella. Auton takaosa tuhoutui täysin, ja kuljettaja vietiin sairaalaan. Autoa kuljettaneella miehellä havaittiin häiriöitä muistissa ja keskittymiskyvyssä sekä tunne-elämän muutoksia. Hän joutui jäämään pois töistä. Alkoi vuosien korvausriita vakuutusyhtiön kanssa.

Mies haastoi vakuutusyhtiön lopulta oikeuteen. Mies vaati käräjäoikeutta vahvistamaan sen, että hän on onnettomuudesta johtuvan aivo- ja niskavamman takia täysin työkyvytön. Vakuutusyhtiö kiisti vaatimuksen siitä, että mies oli oikeutettu täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Yhtiö vetosi muun muassa siihen, että miehen aivovamma oli todettu alkuvaiheessa lieväksi ja lievästä vammasta toivutaan pääsääntöisesti hyvin.

Vakuutusyhtiön mukaan miehellä oli ollut aiemmin samankaltaisia terveydellisiä ongelmia. Miehen itsensä mukaan hän oli ollut ennen onnettomuutta terve. Vakuutusyhtiö pyysi oikeuteen asiantuntijatodistajaksi neurologian ylilääkäri Jari Honkaniemen . Honkaniemen mukaan miehen työkyvyttömyyden selittivät vammojen sijaan psykiatriset ja persoonallisuuteen liittyvät probleemat, alkoholin käyttö ja työilmapiirin ongelmat.

Vammaan liittyvät juridiset prosessit saattoivat

Myös vammaan liittyvät juridiset prosessit saattoivat Honkaniemen mukaan liittyä oireiston pitkittymiseen. Hän arvioi, että miehelle ei jäänyt onnettomuudesta pysyvää haittaa. Tapaus on yksi esimerkki aivo- ja niskavammoihin liittyvistä korvausriidoista. AMNZ:n MOT kävi selvityksessään läpi lähes sata tapausta.

Aiheeseen liittyvistä kysymyksistä on kiistelty Suomessa pitkään. Halusimme tutkia riitoihin johtavia syitä ja sitä, mihin argumentteihin osapuolet vetoavat kiistatapauksissa. Selvityksessä nousee esiin etenkin kaksi riitoja aiheuttavaa kysymystä. Lähes 20 000 suomalaista saa vuosittain aivovamman. Ne luokitellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Suurin osa vammoista on lieviä.

Luokitus perustuu alkuvaiheen tietoihin, kuten tajunnan tason ja muistin toiminnan arviointiin sekä kuvantamistutkimuksiin. Alkuvaiheen luokitus on erittäin keskeinen, kun arvioidaan aivovamman jälkitilaa eli sen pitkäaikaisia seurauksia.

Jälkitila määrittää vahvasti vakuutuksesta mahdollisesti

Jälkitila määrittää vahvasti vakuutuksesta mahdollisesti maksettavien korvausten tasoa. Esimerkiksi sillä, luokittuuko aivovamma lieväksi vai keskivaikeaksi, voi olla suuri ero mahdollisten korvausten määrässä.