Näyttelijä Heidi Herala kärsi vaikeista selkäkivuista – sitten hän löysi harrastuksen, jonka ansiosta särkylääkkeetkin jäivät

Onko iän myötä helpompi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Ainakin itseään ymmärtää paremmin, näyttelijä Heidi Herala sanoo. Hän toivoo, että olisi tajunnut tiettyjä syy-seuraussuhteita omassa käytöksessään selkeämmin jo nuorempana. Niin elämä olisi voinut olla helpompaa.

– Sanon asioista välillä liian suoraan ja jälkikäteen kannan usein suorasanaisuudestani paljon syyllisyyttä. Kun olen viime vuosina oivaltanut, miksi toimin tietyllä tavalla, osaan jo olla itselleni vähän armeliaampi.

Yksi selittävä tekijä on Heidin mukaan hänen ylivastuullinen luonteensa, jonka seurauksena hän ei esimerkiksi malta olla puuttumatta epäkohtiin. Samasta syystä hän käyttää vain vähän somea, koska jo Facebookin selaaminen on välillä hänelle liikaa.

Työmaata tosin riittää Heidin mukaan

Työmaata tosin riittää Heidin mukaan vielä omassakin toiminnassa. Hän on saanut itsensä kiinni siitä, että on haalinut ajan saatossa paljon vastuuta – osin koska haluaa asiat tehtävän juuri omalla tavallaan.

– Tuollainen vastuunkanto ei ole enää kovinkaan jaloa! Heidi sanoo ja jatkaa.

– Olen yrittänyt muuttaa muita itseni kaltaiseksi, ja se on näkynyt myös parisuhteessani. Vasta aivan viime aikoina olen tajunnut, ettei minun tarvitse tehdä niin. Tästä oivalluksesta tuli hyvä mieli. Tajusin, että kyllä se perhana näin on.

Heidille on tärkeää yrittää tehdä

Heidille on tärkeää yrittää tehdä oma osuutensa yhteisen hyvän eteen. Hän koettaa muun muassa ”ostaa taivasosuuttaan” osallistumalla kansainvälisten avustusjärjestöjen keräyksiin. Parhaillaan Heidi näyttelee Iida Turpeisen menestysromaaniin perustuvassa Elolliset -näytelmässä. Ensi-illoissa näyttelijöillä on Heidin mukaan tapana antaa toisilleen lahjoja eli vaihdella viini- ja olutpulloja ja karkkeja. Välillä he lahjoittavat yhdessä rahaa hyväntekeväisyyteen.

– Tällä kertaa keräsimme rahaa Suomen luonnonsuojeluliitolle ja saimaannorpan kuuteille. Tällaiset yhteiset kokemukset jostain tuovat minulle ja työyhteisölle hyvää oloa.

”Minulla on aika huono keskittymiskyky, minkä vuoksi vuorosanojen opettelu on välillä vaikeaa. Siihen auttaa, että lähden pois kotoa ja menen lukemaan veden äärelle. Mikä tahansa puro, palvelutalon suihkulähde, meren- tai järvenranta tai silta, josta näkyy vettä, käy tarkoitukseeni.

Omaksun asioita paremmin, kun vesi lorisee vieressä. Selitys lienee se, että vesi on vapaa ja virtaa koko ajan. Vesi tyhjentää mieleni muista asioista ja tekee tilaa uudelle. Ajattelen, että vesi on myös lähtökohta: olemme kaikki kellahdelleet alun perin äidin kohdussa. Siksi vesi on ja pysyy meissä. Kalevalassakin sanotaan, että vesi vanhin voitehista. Veden merkitys ihmiselle on hyvin suuri.

Sen sijaan se ei tuo hyvää oloa, jos lotraan vedellä minuuttikaupalla suihkussa. Tieto siitä, että joillain ei ole tippaakaan, saa sulkemaan hanan aika nopeasti. Yritän tehdä oman pienen pisarani sen eteen, etten kuluta vettä turhaan.”