Eksyin suomalaismiesten ”raiskauskouluun” – Jakoivat vinkkejä, miten raiskata jäämättä kiinni

Lokakuussa 2020 Suomi järkyttyi Vastaamon tietomurrosta ja siitä, että terapiapotilaiden yksityisiä terapiatietoja levitettiin väitetysti niin sanotussa pimeässä verkossa. Pimeä verkko on hajautettu ja salattu verkko, jonka rakenne tekee käyttäjistä täysin anonyymejä, ja tuon anonymiteetin takaa noita tietoja väitettiin levitettävän.

Huhu terapiatietojen levittämisestä ei riittänyt uutisointiin, vaan asiaan piti saada vahvistus. Siksi minun piti ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa elämässäni kirjautua tuohon pimeään verkkoon ja saada todistettua, että noita tietoja todellisuudessa levitetään.

Olin osannut varautua huumekauppaan ja laittomien aineiden osto- ja myynti-ilmoituksiin, ja niitä myös näin runsaasti. Olin pelännyt törmääväni lapsipornoon, jota myös tuossa ympäristössä levitetään, mutta onneksi en sellaisia kuvia saanut eteeni. Mutta sitten törmäsin viestiketjuun, jonka kaltaiseen en ollut osannut varautua.

Ketjun oli aloittanut mies

Ketjun oli aloittanut mies, joka oli kiukkuisena palannut ensitreffeiltä. Hän kertoi ajaneensa Tinder-matchinsa luokse kylään yli 200 kilometrin matkan. Kiukku oli noussut pintaan siksi, ettei mies ollut saanutkaan seksiä, vaikka oli ilmeisesti niin olettanut.

Kotiin päästyään hän oli kirjautunut pimeään verkkoon purkamaan tuntojaan. Mies kertoi, että kun illan lopputulos oli selvinnyt, hän olisi halunnut raiskata treffikumppaninsa, mutta ei voinut, koska nainen tiesi hänen oikean nimensä, kotikaupunkinsa ja puhelinnumeronsa. Mies kertoi, että tästä oppineena hän aikoo jatkossa käyttää treffaillessa väärää nimeä ja prepaid-liittymää. Hän myös kyseli, mitä muuta kannattaisi ottaa huomioon, jos haluaa suunnitella raiskausta.

Julkaisu oli saanut alleen runsaasti kommentteja, ja oletin, että aloittaja haukutaan pystyyn. Tyrmistys olikin suuri, sillä haukkuvia kommentteja ei ollut ainuttakaan. Aloitus oli poikinut runsaasti vastauksia, ja keskustelun sävy oli pikemminkin innostunut ja muistutti sitä, että joku olisi Facebookin kalastusryhmässä kysynyt, minkä väristä uistinta suositellaan lokakuun kylmissä vesissä kuhan pyyntiin. Vastauksia ja kommentteja tuli paljon, mutta nyt ei jaettu kalastusvinkkejä, vaan ohjeita ja näkemyksiä siitä, miten raiskata nainen jäämättä kiinni.

Osa vastauksista oli myös todella

Osa vastauksista oli myös todella mietittyjä ja perusteltuja. Siellä keskusteltiin salanimen ja prepaidin lisäksi siitä, millaisia valheita omasta taustasta kannattaa kertoa, miten kaukaa kotikaupungista uhria kannattaa etsiä, kannattaako uhri yrittää huumata vai onko hänen tajuissaan olemisensa tärkeää, kannattaako käyttää ehkäisyä, millainen puhelin tai puhelinliittymä kannattaa hankkia, miten rakentaa mahdollisimman kestävä alibi, ja lista jatkuu.

Miehet vaihtoivat ideoita ja kommentoivat toistensa näkemyksiä. Moni kirjoittaja tuotti niin hyvää ja jäsenneltyä tekstiä, että tuli tunne näiden olevan tavallisia koulutettuja suomalaismiehiä. Pimeän verkon täyden anonymiteetin turvin he sitten uskalsivat avata myös näitä mieliensä pimeimpiä sopukoita.

Kun tapahtuu yksilöä, yhteisöä tai koko kansaa järkyttäviä rikoksia, ne aiheuttavat ahdistusta. Yksi apu tuohon ahdistukseen voi olla ymmärryksen saaminen, eli miksi jotain kauheaa tapahtui. Eli oliko naapurustoa järkyttänyt henkirikos todellisuudessa rikollisjengien välistä väkivaltaa vai oliko tekijä psykoosissa oleva narkomaani. Nämä voivat palauttaa turvan tuntua, kun ihminen tajuaa, ettei ole tekemisissä rikollisjengien tai narkomaanien kanssa vaan on ikään kuin kaukana turvassa.

Kun luin suomalaismiesten toisilleen jakamia raiskausvinkkejä, en löytänyt viestiketjusta mitään, joka olisi tuonut vapauttavaa katharsista. Viestiketjusta nousi ahdistava olo, eikä se kadonnut enää sillä, että laitoin läppärin kiinni.

Kirjoituksista tuli tunne, että niiden kirjoittajat olivat tavallisia miehiä, juuri sellaisia, joita minäkin tunnen ja näen arjessani. Heillä saattaa olla tutkinnot ja työpaikat, puolisot ja perheet. Viesteistä ei paljastunut mitään sellaista, jonka avulla voisin tuudittautua johonkin valheelliseen erillisyyteen, että ”nämä on vain jotain narkomaani-psykopaatteja”, eikä aihe kosketa minua.

Tuo viestiketju ja sen nostama ikävä tunne kulkivat pitkään mukana ja nousivat ajoittain mieleen. Nyt se oli jo hautautunut, mutta tällä viikolla uutisissa on ollut Makwan Amirkhanin ja Mira Luodin oikeudenkäynti, jossa Amirkhania syytetään pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Siitä kummunnut ja paikoin jopa iljettävä sosiaalisen median keskustelu palauttivat tuon kuuden vuoden takaisen viestiketjun elävästi mieleen.

Keskustelussa on noussut esiin muun muassa se, kuinka haluttava Luodin ikäinen nainen voi olla. Pimeän verkon keskusteluissa seksuaalirikosta suunnittelevat eivät pohtineet, minkä ikäinen uhri olisi haluttava. Enemmän heitä mietitytti se, että haluaisivat raiskata uhrin ilman ehkäisyä, mutta olivat huolissaan, että ilman kondomia jättävät jälkeensä siemennestettä, josta saadaan dna-näyte.