Vetääkö pimeys taas mielen matalaksi? Aamupäivän valo voi helpottaa oireita

Toisille syksy on hyggeilyn ja kynttilänvaloillallisten aikaa, mutta toisille syksy on jälleen paljon raskaampi. Asiaa avasivat Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen AMNZ:n aamussa keskiviikkona .

Tavalliseen syysväsymykseen voi kuulua makeannälkää, painonnousua ja vähentynyttä sosiaalisuutta. Kaamosmasennus on sen sijaan vakavampi, toistuva masennuksen muoto, joka vaikuttaa selvästi toimintakykyyn esimerkiksi töissä, koulussa tai vapaa-ajalla. Partosen mukaan pimeään aikaan alkaa useammin pitkiä sairauslomia masennuksen, ahdistuneisuuden ja unettomuuden takia.

Huotilainen kuvailee leikkisästi pimeyttä yhteiseksi viholliseksi, jota vastaan voi yhdessä keksiä ratkaisuja työpaikoilla, oppilaitoksissa ja muissa kokoontumispaikoissa.

Valon kanssa pitää osata toimia

– Valon kanssa pitää osata toimia, kun näin pohjoisilla leveysasteilla elellään, hän sanoo.

Oireita helpottavat säännöllinen vuorokausirytmi, ulkoilu ja liikunta. Apua voi saada myös kirkasvalolampusta, sarastusvalosta tai väriä säätävistä polttimoista, jos aamuaurinkoa ei ole saatavilla.

– Porraspäiväkampanjat ja seisomapöydät voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta ne muuttavat sitä, miten käytämme kehoamme, Huotilainen sanoo.

Hänen mukaansa työpäivän keskellä kannattaa

Hänen mukaansa työpäivän keskellä kannattaa pitää tauko valoisaan aikaan, jos työtehtävät sen sallivat. Vitamiinipurkista ei sen sijaan ole apua. Partosen mukaan ei ole vitamiinilisiä, ravinnelisiä tai ruokaa, jota syömällä saisi poistettua pimeyden aiheuttamia oireita tai pidettyä niitä loitolla.

Syynä oireille on valon vähenemisen vaikutus aivojen sisäiseen kelloon, joka säätelee vuorokausirytmiä. Tieto valosta kulkee silmänpohjasta aivojen hermosoluihin, jotka ohjaavat vuorokausi- ja unirytmiä.

– Kun aamulla on vähän valoa, sisäisen kellon toiminta häiriintyy ja hidastuu, mikä tuo esiin erilaisia oireita, Partonen sanoo.

Huotilaisen mukaan luonnekysymys tai erilaiset geenit voivat vaikuttaa siihen, miten kukin reagoi valon vähenemiseen. Hän muistuttaa, että vuorokausirytmi on vahvasti geeneihin koodattuna ja näkyy myös eläinten ja kasvien geeneissä.

– Meitä on paljon, jotka kokevat pimeän ajan hankalaksi. Yhdessä tästä selvitään, Huotilainen kannustaa.