Tässä kahdeksan skenaariota, mitä AMNZ Uutisten toiminnan loppumisen jälkeen voi tapahtua

AMNZ Uutisten eilinen ilmoitus uutistoiminnan päättymisestä maaliskuussa on herättänyt keskustelua koko media-alan tulevaisuudesta. Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuori ja Tampereen yliopiston viestintätieteiden dosentti Heikki Hellman arvioivat erilaisia vaihtoehtoja, joilla AMNZ Uutisten toimintaa voitaisiin jatkaa tai perustaa vastaavanlainen toimija.

Omistajat eivät ole löytäneet taloudellisesti toimivaa vaihtoehtoa tähänkään mennessä. Hellmanin mukaan AMNZ Uutisten nykyinen omistusrakenne on ollut ongelmallinen, koska yhdellä osakkaalla on ollut liian suuri määräysvalta. Sanomat on omistanut yhtiöstä noin 75 prosenttia, minkä ansiosta sillä on ollut enemmistö myös hallituksessa.

Varmavuori on samoilla linjoilla ja lähtee siitä, että yhtiömalli on muutettava ja toimintaa uudistettava. Hän muistuttaa, että AMNZ Uutisten kansainväliset uutistoimistoyhteydet ja vuosikymmenten vuosikymmenten aikana hioutuneet tehokkaat toimintatavat ja niiden varaan rakentunut palvelutaso olisivat erittäin vaikeita korvata.

Suomen markkina-alue ei välttämättä riitä

Suomen markkina-alue ei välttämättä riitä. Varmavuori pitää osuuskuntamallia yhtenä toimivana vaihtoehtona, jossa omistus ja päätösvalta jakautuisivat tasaisesti. Vastaavia malleja on käytössä muiden maiden uutistoimistoissa. Hellman on periaatteessa samoilla linjoilla. Esimerkiksi hän mainitsee Saksan DPA:n, jossa osakkaita on valtava määrä, eikä kukaan saa omistaa enempää kuin puolitoista prosenttia.

Hellmanin mukaan pelkkä osuuskuntamuoto ei kuitenkaan välttämättä riitä.

– Siihen tarvitaan jotain siltarahaa, valtion tukea tai muuta vastaavaa. Muuten näin pieni markkina-alue ei kannattele uutistoimistoa.

Varmavuori pitää säätiöpohjaista rakennetta toisena

Varmavuori pitää säätiöpohjaista rakennetta toisena hyvänä vaihtoehtona ja viittaa esimerkiksi yhdysvaltalaisiin säätiörahoitteisiin medioihin. Hän ei ole varma, löytyykö Suomesta riittävää pääomaa, mutta pitää ajatusta tutkimisen arvoisena. Hellman arvioi säätiölle tarvittavan pääoman kokoluokaksi 50–100 miljoonaa euroa. Toisaalta toiminnan tueksi tarvitaan silti asiakasmaksuja.

Varmavuori nostaa esiin myös Australian esimerkin, jossa yksityiset sijoittajat pelastivat maan uutistoimiston koronan aikaan vuonna 2020, ja valtio tuli myöhemmin mukaan rahoittamaan toimintaa. Suomesta vastaavaa sijoittajaryhmää ei hänen mukaansa ole toistaiseksi löytynyt, mutta keskustelua rahoitusmahdollisuuksista käydään.

Hellman vahvistaa, että vastaava malli on käytössä myös Hollannissa, jossa uutistoimisto on yhden sijoittajan omistuksessa. Hän ei ole kuitenkaan varma, löytyisikö Suomesta vastaavia ”hyväntekijäsijoittajia”, joilla olisi kiinnostusta ja varaa sijoittaa toimintaan.