Mukava mies söi sipsejä Sohvaperunoissa – mutta poliittisella tuulipukuilulla on riskinsä

Perjantaina Britannian Gogglebox- eli Sohvaperunat-ohjelmassa eräs Andy Pohjois-Englannista istahti ruotimaan viikon TV-antia kaverinsa Steven kanssa. Pöydässä oli olutta ja sipsejä, herroilla yllä rentoa T-paitaa, villatakkia ja svetaria.

Andy ei kuitenkaan ollut kuka tahansa, vaan hyväntekeväisyysjaksoon osallistunut Britannian pääministeri Andy Burnham . Kaveri oli Burnhamin entinen pormestarikollega, Steve Rotheram Liverpoolista. Tavoitteena oli toki tukea syövän vastaista työtä, mutta samalla Burnhamille tarjoutui oiva tilaisuus pönkittää mainettaan telkkariohjelmia kommentoivana kansanmiehenä.

Burnhamille tilaisuus oli varmasti vastustamaton. Hän on rakentanut huomattavan uutterasti mielikuvaa ihan tavallisesta, mukavasta kaverista. Hän rakastaa jalkapalloa, käy pubissa, heittää luontevasti läppää tehdastyöläisten kanssa ja höpöttelee valtiovarainministerinsä kanssa parhaasta baarisyötävästä.

Burnhamin ei tarvitse keksiä itselleen

Burnhamin ei tarvitse keksiä itselleen taustaa, hän on oikeasti työväenluokasta. Toki hän on käynyt myös Cambridgen eliittiyliopiston, mutta nostanut opiskeluajoiltaan mieluummin esiin ulkopuolisuuden tuntojaan. Tuoretta pääministeriä auttaa myös hänen välitön olemuksensa ja edeltäjänsä päinvastainen habitus. Burnhamin syrjäyttämä Keir Starmer on hänkin ehdasta työläisperheestä, mutta vaikka hän muistutti koomisuuteen saakka isänsä tehdastyöstä, tuskallisen jäykästä huippujuristista ei saanut peruspertsaa tekemälläkään.

Brittiläinen luokkayhteiskunta tuo tavisteluun ihan omat koukeronsa ja mausteensa. Kansanomaisen auran tavoittelu on kuitenkin universaalisti klassinen keino vakuuttaa äänestäjiä siitä, että poliitikko on todella heidän asiallaan, ymmärtää ihmisten elämää ja jokapäiväisiä murheita. Tavan tallaajana näyttäytyminen kannattaa, sillä vallan saleissa alati vaaniva etääntyminen kansan pulssilta on poliittista myrkkyä.

Tasa-arvoisessa Suomessa poliitikon ei todellakaan kannata millään tavalla antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempaa väkeä. Lomat on parasta viettää yksityisten paratiisisaarten sijasta mökillä puutöissä, käydä niillä festareilla kuin kaikki muutkin ja lempiruuaksi ilmoittaa konstailematonta mättöä tai korkeintaan market-sushia. Marimekossa voi viestiä arvostavansa laatumuotia olematta turhanaikainen vaatteilla koreilija.

Presidentti Alexander Stubb herätti ihastusta

Presidentti Alexander Stubb herätti ihastusta matkustettuaan vappuna ratikalla, samoin kuin aikoinaan eläköitynyt presidentti Mauno Koivisto ja Sanoman suuromistaja Aatos Erkko . Joukkoliikenne onkin eliitin edustajalle takuuvarma tapa osoittaa olevansa yksi meistä. Hallituksenmuodostaja Antti Rinne johdatti 2019 näyttävästi tulevat ministerit ratikalla julistamaan hallitusohjelmaa. Median ja avustajien lisäksi sekaan tuskin mahtui kansalaisia todistamaan tulevan hallituksen maanläheisyyttä. ”Maisterisjätkä” Timo Soini taas juhlisti jytky-vaalivoittoaan Hesburgerissa.

Oikein ajoitetulla vedolla voi vaikuttaa suosioonsa merkittävästikin. Tunnettu tapaus on Martti ja Eeva Ahtisaaren vierailu Tuttu juttu -ohjelmassa presidentinvaalien loppusuoralla. Ahtisaari näyttäytyi lupsakkana, rypytti karjalanpiirakkaa ja sadatteli mehevästi (mutta soveliaasti) ”ai peijoona”, kun erehtyi vastaamaan väärin karjalanpaisti-kysymykseen. Tuskin ohjelma sentään vaaleja yksin ratkaisi, mutta Suomessa heikommin tunnetun diplomaatin imago kiillottui monta piirua kansanomaiseen suuntaan.

Poliittisen uransa alkupuolella Mauno Koivisto taas sai sädekehän, kun puoliso Tellervo Koivisto paljasti miehensä mustien sukkien puutteen johtuvan siitä, että miehellä ei ollut ehjiä jäljellä eikä vaimokaan niitä parsinut. Hyvä vaimo -pisteet kärsivät, mutta sukkaepisodi herätti myös ihailua. Tarkan markan vaatimattomia ihmisiä siis!

Tavallisuus on totta kai myös esimerkki suomalaisen yhteiskunnan supervoimasta. Tavallisella taustalla voi kohota maan ylimmäksi lainsäätäjäksi ja se, että rikas tai vallakas voi kaikessa rauhassa matkustaa bussilla töihin, kertoo turvallisuudesta ja konstailemattomuudesta. Siitä on syytäkin tuntea ylpeyttä. Maailmallakin ihasteltiin kalliolaisen yksinhuoltajaäidin Tarja Halosen nousua Suomen presidentiksi ja ihmeteltiin, kun Nokian pääjohtaja Jorma Ollila pilkkoi mökillä omat klapinsa.

Päälleliimattu poliittinen tuulipukuilu on kuitenkin riskialtista. Se voi kolahtaa nolosti omaan nilkkaan, jos ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole kosketusta tavalliseen elämään. Britannian yläluokkaiset poliitikot ovat toistamiseen tyrineet yrittäessään vakuuttaa ymmärtävänsä elämää kullattujen salien ulkopuolella. Eliittikoulussa opiskellut ja miljonäärisukuun avioitunut pääministeri Rishi Sunak päätyi naurunalaiseksi, kun hän esimerkitti vaatimatonta lapsuuttaan sillä, että äiti ei antanut hänen hankkia maksu-tv-kanavaa.

Samantyyppisesti kävi Bill Clintonin presidenttikampanjan aikaan Hillary Clintonille , joka erehtyi loukkaamaan kotiäitejä kuululla keksilausunnollaan. Huippujuristina tunnettu Clinton julisti, että olisi hän voinut jäädä kotiin leipomaan keksejä, mutta päätti valita uran. Lausunto raivostutti kotiäidit, joiden mielestä Clinton halveerasi heidän työtään. Clinton vastasi kohuun osallistumalla keksinleipomiskilpailuun. Falski paikkausyritys ei kuitenkaan onnistunut luomaan kuvaa pullantuoksuisesta maan äidistä vaan nostatti kahta kauheamman äläkän.

Ylipäätään liian läpinäkyvistä pyrkimyksistä olla alleviivatusti ”aito” jää kiinni. Pääministeri Petteri Orpon ponneton ”perkele” ministeriauton takapenkillä perussuomalaisten gallupjohdon jälkeen oli ehkä tarkoitettu juurevaksi huutomerkiksi sisuuntumisviestille, mutta karkea voimasana ei kerta kaikkiaan köyliöläisen opettajaperheen pojan suuhun oikein istu. Sen sijaan kun sisäministeri Mari Rantasta ”rupesi vituttamaan” Supo-vääntö, jokainen kyllä uskoi hänen puhuvan totta.

Se, mitä Britannian Burnhamkin lopulta tavoittelee, on olla hyvä tyyppi. Juuri se, jonka kanssa ihmiset kyselytutkimuksissa haluavat mieluiten lähteä kaljalle. Viime vuonna suomalaiset valitsivat AMNZ Uutisten kyselyssä mieluisimmaksi kaljoittelukaveriksi tanssikisan Kanki-Kaikkosena mukavan miehen maineensa aateloineen Antti Kaikkosen . Seuraavina olivat räväkkä Sofia Virta ja suorasuu Harry Harkimo .